Oman elämänsä omaishoitaja

5.3. 2015

Anna Kontula

kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas (vas.), Helsinki

Kuva: Rami Marjamäki

 

 

 

Kun sovin tapaamista omaishoitajan kanssa, hän varmisti numeroni moneen kertaan. Ei nimittäin koskaan voi olla varma, josko aviomiehen sairaalareissu tai jokin muu yllätystekijä vaatisi aikataulumuutosta. Kuitenkin kävi niin, että tapaamista piti lopulta siirtää minun pyynnöstäni. Nuorimman lapseni sairastumisen vuoksi jouduin lykkäämään poliitikon hommat myöhemmäksi.

Varmasti tuttu tilanne useimmalle tämänkin blogin lukijalle. Kaikki me olemme joutuneet joskus järjestelemään menojamme huolehtiaksemme jostakusta rakkaasta, koska sitä elämä perimmiltään on: taakkojen jakamista. Vaikka kaikki eivät päädy omaishoitajaksi, useimmat hoitavat omaisiaan. Jos eivät juuri nyt, niin jossakin muussa elämänvaiheessa.

Siksi omaishoitajien käsittely erillisenä ihmisryhmänä on oikeastaan harhaanjohtavaa. Omaishoitajat ovat henkilöitä, joilta läheisistä huolehtiminen vaatii muita enemmän resursseja ja joiden tukemiselle julkisista varoista on erityiset perusteet. He muodostavat hoivajanan hard core -pään, eivät omaa ihmislajiaan.

Erillistä omaishoitajien kategoriaa tarvitsee lähinnä valtiovalta, jonka pitää päättää, milloin rakkaasta huolehtiminen on liian raskas taakka kannettavaksi ilman yhteiskunnan tukea.

Vasemmisto ajaa perustuloa, joka takaisi toimeentulon kaikille kulloisestakin elämäntilanteesta riippumatta. Omaishoitajalle se on lupaus vakaudesta: muutokset autettavan omaisen kunnossa eivät edellyttäisi aina uutta paperisotaa. Vaikka perustulo ei vaikuttaisi lomaoikeuksien, kuntoutuksien ja apuvälineiden saatavuuteen, se kuitenkin lisäisi toimeentulon ennakoitavuutta omaishoitoperheissä.

Toinen vasemmistolle tärkeä tavoite on terveyspalveluiden tasa-arvo. Ei ole oikein, että omaisten on toimittava asianajajina, jotta läheinen saisi tarvitsemansa hoidon. Suomen nykyinen järjestelmä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä sattuu asumaan, paljonko omistaa ja kuinka äänekkäästi kehtaa vaatia oikeuksiaan. Näinhän se ei saisi mennä.

Perustulo ja tasa-arvoinen terveysjärjestelmä ovat tavoitteita, jotka koskevat monia muitakin kuin omaishoitajia. Niillä pyritään yhteiskuntaan, jossa ihmisiä ei tarvitse pelkistää hallintokategorioiksi. Niillä pyritään yhteiskuntaan, jossa lähimmäisestä huolehtiminen ei ole hallinnon erityiskategoria, vaan jokapäiväistä elämää.

Lue lisää ajatuksistani http://annakontula.fi/