Tilapäishoito

Tilapäishoidon palveluja voivat tarvita henkilöt, joiden päivittäinen toimintakyky on heikentynyt vammaisuuden, pitkäaikaisen sairauden tai ikääntymisen seurauksena. Tilapäishoidon asiakkaita voivat olla fyysisesti vammaiset lapset, nuoret, aikuiset ja ikääntyneet henkilöt, kehitysvammaiset aikuiset tai lapset, dementiaa sairastavat henkilöt, mielenterveyskuntoutujat jne. Koska tilapäishoidon syynä on usein se, että päivittäisistä toimista selviytyminen on heikentynyt, tulisi sen yhtenä tavoitteena aina olla myös toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen.

Tilapäishoidolla tuetaan myös läheistään hoitavien omaisten jaksamista sekä autetaan koko perhettä selviytymään arjessa. Lyhytaikais- ja tilapäishoidon tarkoituksena on läheisen hoivan lisäksi antaa hoitavalle omaiselle tai omaishoitajalle levähdystauko.

Vapaapäivät ja omaishoitajalle järjestettävä tuki

Sitovassa omaishoitotilanteessa olevalla omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa (ns. lakisääteiset vapaat). Tämä oikeus säilyy, vaikka hoidettava läheinen viettäisi kodin ulkopuolella osan vuorokaudesta (keskimäärin 5–7 h / arkipäivä). Vapaapäivät voi pitää kuukausittain tai kerätä pidemmäksi jaksoksi. Sijaishoidon maksu näiltä päiviltä on korkeintaan 10,60 euroa vuorokaudessa (vuonna 2010) Tämä koskee myös palvelusetelillä hankittua palvelua.

Lakisääteisten vapaavuorokausien lisäksi kunta voi myöntää omaishoitajille lisävapaapäiviä sekä alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita. Lakisääteiset vapaat tai virkistysvapaat eivät vaikuta omaishoidon hoitopalkkion määrään, toisin sanoen omaishoidon tuki maksetaan myös näiltä päiviltä.

Tilapäishoito omaishoitajan jaksamisen tukena

Omaishoitajien tarvitsemien vapaapäivien mahdollistaminen on keskeinen omaishoitajien tukemisen kysymys. Parannukset lakisääteiseen vapaaseen eivät ole toivotulla tavalla lisänneet omaishoitajien pitämien vapaiden määrää virallisen omaishoidon tuen järjestelmän sisällä. Vapaapäivien pitämisen esteet löytyvät usein omaishoitoperheille sopimattomista tai epätarkoituksenmukaisista lomitusvaihtoehdoista.

Vaikka kaikkia omaishoitoperheiden toivomuksia ei voi täyttää, on vapaan mahdollistavien tilapäishoidon mallien luominen ja monipuolistaminen varmasti tärkeimpiä omaishoidon tukemisen kehityshaasteita. Yksilölliset ratkaisumallit auttavat omaishoitajia jaksamaan ja lisäävät heidän voimavarojaan omaishoitotilanteissa.

Omaishoidon tukea saavat omaishoitajat kokevat yleensä mahdollisuutensa saada vapaata melko hyväksi. Omaishoidon tuen ulkopuolella olevien omaishoitajien tilanne on ollut jonkin verran huonompi, ja toki palvelujen maksullisuus on voinut estää vapaiden pitämistä.

Omaishoitajien vapaat jäävät usein pitämättä

Omaishoitajan jaksaminen vaarantuu, jos sitova omaishoitotilanne jatkuu pitkään ilman keskeytyksiä. Koska mahdollisuus vapaan pitämiseen on ainakin periaatteessa olemassa, on pohdittava, miksi omaishoitajat eivät pidä vapaitaan. Sijaishoidon vaihtoehdot ovat edelleen melko suppeat. Laitoshoito on usein ensisijainen vapaan järjestämisen ratkaisu.

Sijaishoidon mahdollisuuksista

Laitoshoito tapahtuu esimerkiksi hoivaosastoilla, terveyskeskuksissa vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja kehitysvammalaitoksissa. Hoidon järjestämistavoista tehdyt vertailut kuvaavat hyvin hoitovaihtoehtojen suppeutta. Sijaishoidon epätarkoituksenmukaisuudesta kertoo se, että läheisen hoidettavan kunto huononee hoidon aikana.

Sukulaiset toimivat monesti omaishoitajan sijaisena ja silloin omaishoitajat yleensä itse hoitavat asian järjestelyn. Kotipalvelun osuus on pieni ja vuosien myötä vähentynyt. Muut ratkaisumallit, kuten tilapäinen perhehoito, jäävät vähäisiksi.  Nyt tosin lakimuutos on tuomassa vuonna 2011 vapaan järjestämiseen tilapäisen perhehoidon tai toimeksiantosopimukseen perustuvan omaishoitajan sijaisen saamiseen kotiin. Tämä sijainen voisi olla omaishoitoperheelle tuttu kuten sukulainen tai ystävä.

Vapaiden pitämisen esteet johtuvat ainakin osittain omaishoitoon liittyvistä tunnesiteistä. Vapaa voi jäädä pitämättä, koska omaishoitaja joko itse ei halua jättää läheistään muiden hoitoon tai hoidettava kieltäytyy hyväksymästä muita hoitajia tai näiden kahden syyn yhdistelmä. Maksullisuus voi olla este vapaan pitämiselle samoin kuin hoitovaihtoehtojen vähyys.

Vapaiden käytön lisäämisestä

Lakisääteisten vapaiden maksullisuuteen on saatu parannusta. Mitä muuta voitaisiin tehdä?  Asennekysymykset, tiedon puute vaihtoehdoista ja toisaalta väsymys, joka jo estää avun hakemisen, ovat asioita, joihin tulee saada parannusta tiedotuksen, palveluohjauksen ja välittämisen kautta. Esimerkiksi palvelusetelien käyttämiseen omaishoitajien lomituksessa tulee antaa paljon neuvontaa ja tukea, jotta siitä tulisi konkreettinen vaihtoehto vapaapäiviä järjestettäessä. Myös omaishoitajan ja hoidettavan kohtaamiseen ja vastaanottoon erilaisissa hoitopaikoissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja sitä varten on kehitetty henkilökunnan koulutusta.

Erityisen tärkeää olisi saada lisää sijaishoidon vaihtoehtoja erilaisiin omaishoitotilanteisiin esimerkiksi pitkäaikaissairaille ja vammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille sekä eri sairausryhmille. Jos laitoshoito, esimerkiksi vanhainkoti tai terveyskeskuksen vuodeosasto, on ainoa tarjolla oleva mahdollisuus, moni jättää sen valitsematta. Yksilöllisyyttä tarvitaan lisää, jos halutaan omaishoitajien pitävän vapaansa.  Omaishoitajien vapaan järjestämisessä asiakaslähtöisen tilannearvion välttämättömyys korostuu entisestään.